29. joulukuuta 2013

Välipäivien taidenäyttelyitä

Ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni. En ole käynyt WeeGeen museokompleksissa sitten Claude Monen näyttelyn jälkeen vuonna 2008. Ajattelin hyödyntää pyhien välien vapaat ja sain suostuteltua kummitätini mukaan Espooseen.

Emmassa oleva Birger Kaipiasen näyttely oli yksi syy miksi halusin juuri nyt mennä sinne. Hänen teoksensa saivat aikaan mukavan pehmeän olotilan. Niissä oli lempeys, rauha ja elo läsnä, Erityisesti pidin kuoveista ja niihin "kätketyistä" kelloista.

Kuoveista tämä sateessa seisova pysäytti. Pelkkiä helmiä koko kuovi ja sade.  

Kukat, helmet ja lentävät hyönteiset tuntuivat olevan
  keskiössä Kaipiaisen seinälautasissa ja reliefeissä.
Olisi ollut hienoa päästä kokeilemaan pintaa. 

Kaipiaisen Kuriton kaunosielu -näyttelyn lisäksi kiersimme Emman muutkin näyttelyt. Erityisesti Toinen tila -juhlanäyttelystä minua viehätti Anssi Törrösen nimetön teos, joka kuvasi kirjahyllyä. Jotenkin se sai minut ajattelemaan Roomaa.


Miika Nyyssösen Breda 100 tuntui tutulta teokselta.
En kuitenkaan ole mielesteäni nähnyt sen pohjana olevanaa
Diego Velázquesin teosta Bredan antautuminen.
 Ehkä olen nähnyt Nyyssösen teoksen jossain aiemmin.
Hänen tapansa näyttää kuinka eri tavoin ihmiset näkevät saman tilanteen,
on hyvin avaava. 

Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta koottu Vesiputoussateenkaari ja muita tapahtumia luonnossa -näyttely sopi hyvin Kaipaisen näyttelyn seuraksi. Jäin moneen teokseen kiinni. Vilkaisu tai kerran katsominen ei riittänyt. Liikkuvat teokset ihme ja kyllä kiinnostivat minua, vaikka aiemmin en ole sellaisiin kiinnittänyt huomiota.

Mimmo Paladinon Järjen tuolla puolen -veistoksen yksityiskohta.
 Kuvasin syksyllä Arabiassa pronssisia lintuja. Nämä tuntuivat aivan niiden sukulaisilta.  

Kurkkasin myös Jaa/Ei/Poissa Kokoelma todellisuuksia -näyttelyn. Se sai miettimään mitä oikeasti seinillämme on, erityisesti julkisen tilojen seinillä. Näemmekö me niitä? Katoavatko ne?

Koska meillä oli vain neljä tuntia aikaa museossa ja välissä piti tietenkin juoda cappuccinot croissantin kera, emme ennättäneet kiertää muita WeeGeen näyttelyitä. Espooseen täytyy mennä uudestaan ja varata tuplasti aikaa.


Kotiin palatessa katsoin vielä Mesenaatti-dokumentin. Sopi päivän lopuksi.


- - - -

Missä olin ja mitä näin...
WeeGee
Kuriton kaunosielu
Breda 100




14. joulukuuta 2013

Pimeydessä valo, musiikki

Kuudelta on pimeää. Niin pimeää, että Sibelius-monumentti näyttää puiden välissä vieraalta. Valaistettuna se ei talvi-iltana muistuta samaa kylmää möhkälettä, jota kesäisin auringonpaisteessa tuijottaa. Nyt se soi. Kaukaa pehmeästi, lähempää iskevämmin, kumisten. Kaikki pimeys väräjää. Hyvä, ettei ole lunta.

Se on pienempi kuin muistin. En ehkä osaa uudestaan siihen tunteeseen, joka aikoinaan tuli sen alla maatessa. Nyt se soi kaikkia niitä säveliä, joita olen sen jälkeen kuullut. Nyt katson sitä etäältä ja muistan kuinka suuri se oli. Osat vaihtuvat. 

Kiersimme sen hiekkatietä pitkin. Ja sitten katsoimme merta. Tai niitä aaltoja, jotka pimeydessä erotti. Tuuli ei enää niitä nostanut korkeuksiin. Poskilla ei tuntunut pisarat, vain kirpeät nipistykset tuulen matkatessa taaksemme. 

8. joulukuuta 2013

Lontoon katuja kaivatessa

Katselin tänään Teeman elokuvafestivaalissa näytettyä Lontoo, uusi Babylon -dokumenttielokuvaa. Muistin sitä katsoessa mitä olen unohtanut tehdä.

Pro graduni Englannissa työskennelleiden suomalaisnaisten kaupungin kokemisesta valmistui jo kesällä. "Ihan kuin elokuvissa" kuvaa vain osaa siitä kaupungin kokemisen kirjosta mitä suomalaiset naiset näkivät, tekivät ja tunsivat 1950- ja 1960-luvuilla Lontoossa. Verkkoon en saanut sitä ennen tätä päivää. Taisi gradun valmistumisen ähky iskeä kunnolla päälle. 

En ole vielä lukenut sitä uudelleen valmistumisen jälkeen. Jossain vaiheessa ehkä, kunhan kestän sen puutteiden huomioimisen. On ollut mielenkiintoista saada palautetta haastattelemiltani naisilta. Se on ollut positiivista ja kuvannut hyvin sitä kuinka tarpeellista naisten arjen elämän tarkasteltu on. Haastattelututkimukset ovat raskaita prosesseja, mutta samalla niin antoisia sekä tekijälle että haastatellulle. Vaikka gradun tekeminen venyi ja venyi, olen silti ylpyä siitä, etten luovuttanut aiheen kanssa vaan jaksoin kulkea Lontoon katuja naisten haastatteluissa. 

Ehkä oikeasti alan suunnitella Lontoon matkaa New Yorkin sijaan. Pari viikkoa sitten kuulin kehuja Bathista. Ja sitten olisi vielä ne tuhannet muut isot ja pienet kaupungit, jotka kiinnostaisivat. 





Jani Käsmän suunnittelema kansi sopii yksiin sisällön kanssa.
Makeeta, kun osaavia ystäviä on olemassa.



3. joulukuuta 2013

"Me käymme joulun viettohon..."

Minulla ei ole tapana aloittaa joulun koristelua ensimmäisestä adventista. Tänä vuonna tein poikkeuksen ja nostin kaikki joulukoristeeni esiin eilen. 

Siinä ne ovat. Italiasta ostamani lasipallot ja Turusta ostamani piparkakkukynttilät,
kaikki mummon tekemän joululiinan päällä. 

Kuusen saan parin viikon päästä. Korkeus noin 30 senttiä. Ajattelin virkata valkoiset koristeet. Siihen jää joulukoristeiden hankkiminen tänä vuonna. Yksinkertaisuus, yksinkertaisuus...