Hyasintteja, kirsikankukkia ja vihreitä nurmikoita

Voisiko Lontoossa käydä vierailematta puistossa? En usko. Minä en ainakaan, vaikka Suomessa puistot edustavat minulle välitiloja,  joiden kautta kuljetaan pisteestä A pisteeseen B.

Yksi pienistä puistoista, jonka läpi kuljimme oli St James's Square.
Kaikista puistoista löytyi kyltti, joka kertoi sen historiasta. 

En lopulta laskenut kuinka monessa puistossa kävin. Square-määritelmän omaavia pieniä puistoja tuntui olevan jokaisessa korttelissa. Ja kaikki ne isot puistot... muotopuutarhat, lampeen päättyvät pitkät vihreät nurmikon, rosoiset hiekkakäytävät ja aurinkoa palvovat kasvit ja kukat. Kevät ei ollut vielä kauneimmillaan, muutamaa viikkoa myöhemmin useammat kukat olisivat puhjennet ja puissa olisi ollut silmuja. Nyt kuitenkin ilmassa ollut lupaus, joka toistui puistosta toiseen, sai haikeaksi ja unelmoivaksi.

St James's Square oli yksi niistä puistoista, joka lukitaan yöksi.
 Lähitalon asukkailla on avaimet portteihin ja he voivat käyttää puistoa koska tahansa. 

Ensimmäistä kertaa näin hyasintteja kukkaistutuksissa.
Harmi, että meillä pidetään sitä joulukukkana. 

Kukat eivät olleet vielä kauneimmillaan.
Vastaavanlaisia istutuksia oli lähes kaikissa puistoissa.

Jos aurinko olisi paistanut, olisi voinut jäädä rantatuoliin istumaan ja nauttimaan
vanhoista puista, turisteista ja keväästä.  

Yhtenä toiveena matkan osalta oli mahdollisuus päästä kävelemään Hyde Parkissa ja Regent's Parkissa. Johtuen osittain siitä kuinka paljon olen niistä lukenut. Vaikka hevosvaunut puuttuivat ja sää oli kolea, jotain siitä mistä Laurens ja kumppanit ovat kirjoittaneet oli tavoitettavissa. Miten paljon asioita voi säilyä satoja vuosia, vaikka se olisi vain tausta mielikuvalla. Miten erilaiset näistä puistoista on tullut sosiaalisina tiloina kuin 1800-luvulla, mutta toisaalta kuinka paljon niissä on myös säilynyt samaa. Hiekkakäytävien ja varjoisten piilojen mahdollisuudet.

Ja mitä reittiä sitä kulkisi...

Regent's Parkin nurmikot jatkuivat ja jatkuivat. 

Suurin kirjaimin pieniä tekoja olemassa olevan suojelemiseksi.

Miltä tämäkin idylli näyttää, kun puut ovat vihreät ja rannan kasvit rönsyilevät kesän energiasta...

Tätä maisemaa olisi voinut katsoa pitkään.
Vaikka se oli harmaa talven jäljiltä. 

Lintuja ja kirsikankukkia. Niitä oli paljon. Varsinkin puluja, joutsenia ja sorsia.
Kirsikankukat olivat kauneimmillaan ja tuoksu ihana. 

Lontoon puistot olivat muistutus siitä, että lähelläkin on kauniita puistoja, joissa viettää aikaa. Ne lupailivat kesää, tarjosivat lepoa ja pitkistä kävelyistä väsyneet jalat. Vaikka päivät olivat harmaita, kylmä tuulii tunkeitui talvitakin sisään ja välillä ympärillä oli enemmän turisteja kuin olisi kaivannut, olivat puistot ehdottomasti yksi tärkein osa tätä matkaa. Ja erittäin iso syy palata; ehkä ensi kerralla kesällä ja sitten syksyllä....