19. helmikuuta 2016

Luettuja maisemia

Kuulun niihin ihmisiin, jotka kantavat kirjan mukanaan kaikkialle ja lukevat aina kuin on mahdollista. En voi lähteä lomamatkallekaan ilmaan kirjaa tai paria. Madeiran lämmössä luin Stephanie Laurensia ja Harper Leen. Lomamatkastaan voi kertoa monella tavalla. Sen voi tallentaa myös kuviin monella tavalla. Näiden perusteella voisi luulla, että minä vain luin koko matkan.

Ehtii sitä lennolla maisemia ihailemaan, vaikka kirjassa on mielenkiintoinen kohta menossa. 

Teetauko keskellä vuorilta valuvaa jokea.
 Tätä ennen oli patikoitu alas rinnettä yli kilometri hyvin koukeroista ja kapeaa polkua.

Lukutauko. Ei ihan korkeimmalla huipulla, mutta pilvien päällä kuitenkin.
Mutkikkaan ajomatkan ja huipulle kävelyn ihana päätös. 

Kun toinen haluaa pysähtyä kuvaamaan uudestaan
samassa paikassa kuin pari päivää aiemmin, kaivan kirjan esiin
ja hujahdan takaisin lasten kesäseikkailuun. 

Kuka voisi vastustaa hetkeä auringossa ja merenrannalla?
Varsinkin kun voi kaivaa kirjan esiin ja lukea pari minuuttia. 

Tunti odotusta ennen ravintolaan pääsyä. Minttuteetä, rantakahvila ja kirja.
Valotusaika oli kaksi sekunttia, minulle kerrottiin jälkikäteen.
Hievahtamatta luin sen ajan, koska en tiennyt asiasta. 

Madeira lumosi. Ihanan vihreä saari, mahtavia maisemia, ihanaa ruokaa ja niin paljon asioita, joihin ei edes ehtinyt viikossa tutustua. Matkan voi kuvittaa monin tavoin. Maisemat ja kohteet paljastuvat tarinoiden kautta. Nämä kuvat näyttävät osan tarinasta. Loput jäävät muiden kuvien ja muistojen kerrottavaksi. Tämä oli tarina Madeiran mahtavista lukumaisemista.


Kuvat: Sakari Tanhua. 

4 kommenttia:

  1. Olen itsekkin kova lukemaan, ymmärrän hyvin, että otat kirjan esille aina kun voit. Olen sun blogissa eka kertaa ja liityin lukijaksikin. Ois niin kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Todella kiva saada uusi lukija. Olen nykyään aika huono päivittämään blogiani. Aikoinaan toivoin, että vähintään kerran kuukaudessa tekisin uuden tekstin, nyt hyvä jos muistan kerran puolessa vuodessa. Toivottavasti harva julkaisutahti sopii sinulle.

      Kävin jo kurkkasemassa blogiasi. Ihania kevätkukkia tuli heti vastaan. Oma pihan laittaminen on vielä suunnitelmissa, asiasta vähän lisätietoa seuraavassa blogitekstissäni.

      Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!
      Ida-Maria

      Poista
  2. Minulta on ihan mennyt ohi, että kirjoitat blogia - tänään bussimatkalla töihin instakuvia selaillessa vasta tämän löysin ja laitoin saman tien itselleni linkin sähköpostiin, jotta muistaisin illalla katsastaa.
    Hieno blogi - ja vaikka tuossa ylempänä postaustahtiasi harmitteletkin - ihan turhaa. Hitaan bloggauksen manifestin kannattaja täällä peukuttaa:)
    Ja voihan kirjat - kuinka niitä kaipaankaan; en ole pystynyt kirjoja lukemaan yli 8 kuukauteen johtuen kasvohalvauksessa sisuuntuneesta silmästäni - työt kun vaativat veronsa. Mutta toivossa elän, että otan vielä tänä vuonna takaisin kaikki menetetyt lukunautinnot!
    Hyvää syksyä - ja paljon omenoita hillottavaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taisi olla tämä jo silloin aikoinaan 10 pistettä -kurssin aikana. En kyllä ole tästä kovinkaan paljoa meteliä pitänyt. Osittain siksi, että oma kirjoitustahti on aika vaihteleva. Nytkin huomasin kommenttisi vasta 9 päivää myöhässä. Insta on hyvä esimerkki oman somepainopisteen muutoksesta.

      Minulla on nyt kaksi lukupiiriä, joten lukeminen on lisääntynyt vuoden aikana aikalailla. Yllättäin sille on löytynyt lisää aikaa, kun on sitä priorisoinut. (Vaikka lomalla en kyllä lukenut niin paljoa kuin olin ajatellut.)

      Toivottavasti kasvohalvaus alkaa olla taakse jäänyttä aikaa. Onneksi siitä voi parantua niin, ettei jää mitään jälkiä. Isälleni tuli kasvohalvaus 90-luvulla, eikä siitä jäänyt mitään jälkiä eikä seuraamuksia. Voimia paranemisprosessiin! Hauskoja lukuhetkiä tulevaisuuteen ja hyvää syksyä!

      Poista